Jarkko ja Tapio toteuttivat unelmansa

Jarkko Hallikainen ja Tapio Koivisto olivat pari vuotta sitten tilanteessa, jossa muutos arkeen alkoi kiinnostaa. Jarkko pohti toteuttavansa lapsuuden haaveen sähkö­asentajan urasta, ja Tapio suunnitteli pitkää pyörä­matkaa Eurooppaan. Nyt molemmat ovat pystyneet toteuttamaan unelmansa Hanselin tarjoamien työ­elämä­joustojen ansiosta: Jarkko tekee osittaista työ­aikaa, ja Tapio jäi vuodeksi vapaalle.

Jarkko on Hanselin juristi neljänä päivänä viikossa. Viikon viidennen työpäivän hän viettää sähkö­töiden parissa.

”Minua ovat aina kiinnostaneet sähkö ja erilaiset tekniset laitteet. Kun olin tehnyt uraa hallinnollisissa töissä jo pari­kymmentä vuotta, halusin kokeilla jotakin muutakin ja ja opiskelin sähkö­asentajaksi”, Jarkko kuvailee muutaman vuoden takaisia tapahtumia.

Pian sähkö­asentajana aloittamisen jälkeen hän tuli Hanseliin juristiksi, ja sai heti sovittua osa-aikaisesta työstä. Tämä mahdollisuus oli Jarkolle erittäin tärkeä, koska sähkö­asentajan työssä ala kehittyy jatkuvasti, ja on pysyttävä perillä uusista vaatimuksista ja teknologioista.

Jarkko sanoo, että kahden työn yhdistäminen on onnistunut hienosti. Hän merkitsee aina ajoissa Hansel-vapaa­päivänsä kollegoille tiedoksi kalenteriin ja pyrkii siihen, että olisi juristin töistä poissa säännöllisesti maanantaisin. Sähkö­asentajan hommat ovat myös täyttäneet odotukset, ja Jarkko nauttii kakkos­työstään suuresti. Kaksi täysin erilaista työtä tasa­painottavat mukavasti toisiaan.

”Sähkö­asentajana pääsen ilahduttamaan asiakkaita todella konkreettisesti, kun he saavat vaikka uuden kiukaan jouluksi tai optimoitua energian­kulutustaan sähkön hinta­vaihtelujen mukaan. On kivaa vaihtelua tehdä aivo­työn rinnalla jotakin käsillään”, Jarkko summaa kahden työn tekemisen hyviä puolia.

Vuorottelu­vapaalla ehti ottaa rennosti

Kehitys­päällikkö Tapio kertoo, että hän oli työskennellyt vuodesta 1997 alkaen ilman kesä­lomaa pidempää poissa­oloa. Pari vuotta Tapio kypsytteli ajatusta tauon ottamisesta ja jutteli siitä myös esi­henkilönsä kanssa. Keväällä 2024 koitti sopiva hetki hypätä pois työ­arjesta ja kokeilla, miltä tuntuisi, jos aamulla voisi suunnitella päivän tekemisensä ihan sen hetken fiiliksen mukaan.

”Kun otin vuorottelu­vapaan virallisemmin puheeksi, olin todella ilahtunut saamastani kannustuksesta ja siitä, kuinka sujuvasti esi­henkilöni ja HR asiat hoitivat. Oli mukava tunne, että tiesi uuden henkilön tulevan töihin, kun jään pois”, Tapio pohtii, kun vuorottelu­vapaa on jo pidetty ja sitä seuranneesta palkattomasta vapaastakin on jäljellä enää 2,5 kuukautta.

Vuoden mittainen vapaa on kulunut pää­asiassa päiväs­aikaan ulkoilemisesta, lukemisesta ja ääni­kirjoista sekä mökkeilystä nauttien. Muutaman reissunkin Tapio on tehnyt, ja mainitsee niistä erityisesti kuuden viikon pyöräily­reissun, jonka aikana hän taittoi yli 3 000 kilometriä halki Euroopan. Tällainen irti­otto ei olisi ollut mahdollinen ilman pidempää vapaata.

”Yksin pyöräillessä sitä oli aika tyytyväinen elämäänsä, kun sai perus­tarpeet täytettyä. Jokainen päivä oli kuitenkin erilainen, vaikka peri­aatteessa polkemistahan se vain oli”, Tapio muistelee, ja lisää:

”On ollut kiinnostavaa oppia tuntemaan itseään syvemmin ja nähdä, että sitä osaa olla myös ilman työ­yhteisöä ja työn tuomia älyllisiä haasteita.”

Rauhallisista aamuista nauttineen vapaalaisen pitivät kiinni vuoro­kausi­rytmissä säännölliset harrastukset ja töissä käyvä puoliso. Myös talvi­päivät ovat kuluneet nopeasti, vaikka alkuun Tapio ajatteli, että kesällä tekemistä olisi enemmän ja vapaalla oleminen muutenkin luontevampaa, kun muutkin lomailevat.

Sinua voi myös kiinnostaa